Odinin Korpit:
Hänen uskollinen ratsunsa Sleipnir nukkuu. Hevosen kahdeksan jalkaa osoittavat kaikki eri ilmansuuntiin. Myös hän itse nukkuu valtaistuimellaan, rauhallisena kuin lapsi. Odin. Kun päivä kuluu ja pilvien varjot juoksevat kohti pimeää halki valtakunnan salien, avaa Odin yhtäkkiä ainoan silmänsä. Hän kuulee ne. Siiveniskujen kaiut voimistuvat kuin lumivyöryt Åsgardin tähtitaivaan alla. Odin puristaa koruaan ja tuntee sydämessään heidän läsnäolonsa: Hugin ja Munin, ajatus ja muisti, hänen aistinsa syvällä pimeänhatijoiden pajoissa ja korkealla jättien kuulaissa etäisyyksissä. Korpit lehahtavat tuulenpyörteinä valtaistuinsalin suurista ikkunoista, istuvat isäntänsä olkapäille ja kuiskivat tiedon hänen korviinsa. Odin sinetöi tiedon suutelemalla koruaan. Hän hymyilee. Hän tietää.

Vegvisir:
Voimariimuin koristeltu laiva odottaa poukamassa. Aurinko on värjännyt merenpinnan oranssiksi. Ilmassa tuoksuu hiki ja terva, meri-ilman kostuttamissa nahkaleileissä virtaa olut. Kylänkoruseppä on jälleen hikoillut pimeässä pajassaan, ja kun äänekäs joukko viikinkisotureita nousee laivaan, seppä ojentaa sotureille Vegvisirin, riimukompassin.“Jos tähdet ja kalavirrat johtavat teidät harhaan, Vegvisir ohjaateidät läpi myrksyjen ja loukkojen. Se tuntee määränpäänne, vaikka vaeltaisitte sumun keskellä”, hän sanoo.